Uintiharrastus aloitetaan alle kouluikäisenä

Lapset oppivat uimaan yleisesti viimeistään kuusivuotiaina, jos veteen on muuten totuttauduttu tätä aiemmin esimerkiksi yhteisten peseytymishetkien lomassa. Jo vauvaiässä on mahdollista aloittaa vanhempien kanssa kelluntaharjoitukset. Vaikka uimiseen opettelu tapahtuu aivan nuorimpien lasten kanssa leikkimisen ohessa, kevyet hengitysharjoitukset voi tuoda mukaan heti alusta lähtien. Näin oikeaoppinen hengitystekniikka iskostuu mieleen ja myös hengityksen pidättäminen veden aswimming-1300943_960_720lla on helppoa.

Kun kelluminen ja vedessä oleskelu ja pienet sukellukset alkavat sujua ilman vaikeuksia, voi aloittaa liukumisen harjoittelun. Vanhempi voi antaa lapselle vauhtia, kunnes hän oppii itse potkimaan eteenpäin. Uimataito syntyy usein luonnollisesti, kun etsitään oikeita liikkeitä, joilla vedessä liikkuminen onnistuu. Toistuvat väärät liikeradat tulee kuitenkin korjata, jotta yksilöllinen uimatyyli kehittyy luonnolliseksi ja tehokkaaksi. Jos lapsi pelkää vettä, altaassa voi olla mukana kelluntavälineet, mutta näistä tulisi pyrkiä eroon mahdollisimman pian, jotta uimataidon kehitys ei jää paikoilleen. Kun lapsi kykenee uimaan 10 metriä, on hänellä alkeistaidot hallussa ja kun taas 50 metrin suoritus vastaa perusuimataitoa. Virallisesti pohjoismaissa täysin uimataitoiseksi lasketaan henkilö, joka kykenee veteen hypättyään uimaan vähintään 200 metriä yhtäjaksoisesti, josta neljännes tulee uida selällään.

Vauvauinti

Vauvauinti on vanhempien yhteinen harrastus, jossa perheiden kesken ohjatusti totutellaan vauvan kanssa veteen. Alle vuoden ikäiset lapset tarvitsevat heitä varten erityisesti puhdistetun ja lämmitetyn veden, sillä tavallinen uima-altaiden vesi ja liian viileä lämpö voivat aiheuttaa haitallisia reaktioita kasvavassa elimistössä. Uinti jopa kolmen kuukauden ikäisen lapsen kanssa on oikeissa olosuhteissa hyvin turvallista, sillä heitä suojelee lähes yksivuotiaaksi asti äidin kohdussa opittu sukellusrefleksi. Se pitää huolen siitä, että hengitystiet sulkeutuvat automaattisesti pään mennessä veden alle. Opettelujakson aikana tämä refleksi muuttuu hallituksi.

Lasten uintitekniikoita

Koirauinnissa leuka pidetään veden pinnan päällä ja käsivedot lyhyinä. Nimi tulee liikkeen koiramaisuudesta, jossa kädet tekevät kuopan kaivamista simuloivaa liikettä vedessä.

Myyräuinnissa kasvot ovat vedessä ja ne kääntyvät vetojen tahtiin krooliuinnin tapaan. Käsiä ei kuitenkaan nosteta pinnan yläpuolelle vaan liikkeet suoritetaan sen alla.

Alkeisselkäuinti on selkäuinnin helpotettu versio, jossa kädet pidetään kylkien myötäisesti sivuilla ohjaamassa uintisuuntaa ja vauhti saadaan hallituilla potkuilla aikaan. Muutoin selkäuinnin periaatteet pätevät: katse ylöspäin ja lantio lähellä pintaa, jotta asento ei ole liian istuva.